Olen saanut pienen palan Pariisia kotiimme, Metsärinteelle. Itseasiassa kaksi palaa, kaksi ihanaa pientä energistä poikaa, siskonpojat. Lapsettoman elämä heittää aikamoisen kuperkeikan kun elämään astuu 6 ja 8 vuotiaat viikarit täynnä kesäloma innostusta. Onneksi takana on jo muutama vuosi kokemusta vastaavasta, ja joka vuosi pojat ovat vuoden vanhempia, eli helpommaksi pitäisi mennä, sanovat muut.
Tietyissä asioissa olen varmasti mukava täti. Jaksan riehua, leikkiä, keksiä kivaa tekemistä, viedä elokuviin ja mäkkäriin, uida, kokata ja lukea poikien kanssa. Olen varautunut siihen, että viikko mennään lähes kokonaan lasten ehdoilla. Tähän ei vanhemmat arjessa pysty, eikä tarvitse pystyä, siksi on olemassa tädit. Jaksan myös kuunnella, keskustella lego Ninjago hahmoista ja koulukavereiden isien vahvuuksista sekä pohtia tapaako taivaassa kuoleman jälkeen Messin, ja voiko ihminen kuolla nuorena ja jos voi, niin onko Jumalaa olemassa. Joskus kysymysten loputon suo väsyttää, mutta viikon jaksaa jaksaa jaksaa.
Tädin etuoikeuksiin kuuluu myös antaa sellaisia oikeuksia mitä ei ehkä kotona saa. Kauniina kesäpäivänä saa juosta nakke-nakupellenä koko päivän, saa välipalaksi karkkia ja jos siltä tuntuu, niin lähdetään jätskille (tosin silloin housut pitää pistää jalkaan). Jokailtaiseen saunarituaaliin kuuluu saunajuoma, limu tai mehu, pojat saavat päättää.
On asioita, joissa en ole ollenkaan hyvä. En ensinnäkään erota 6 ja 8 vuotiaan vaatteita toisistaan. Viime vuonna pikkumiehillä taisi mennä hermot ainaiseen kyselyyni, tai sitten äiti huomasi kotona, että pojilla oli toistensa vaatteet yllä, joten tänä vuonna suurimpaan osaan vaatteista on kirjattu sen omistajan nimikirjain. Loistava idea, helpottaa tädin toimintaa. En myöskään osaa arvioida, mitä vaatteita milloinkin kannattaa laittaa päälle. Välillä pojat hautuvat pitkissä housuissaan ja välillä vetävät käsiä sisään t-paitaan palelluksissaan. Pojat oppivat melko omatoimisiksi sählätessäni vaatteiden kanssa :) Sen olen oppinut, että mukana kannattaa aina olla vermeet trooppisesta helteestä arktiseen todellisuuteen. Pojista on huvittavaa kun tarkistan hampaiden pesun. Mielestäni alle 7 vuotiaan lapsen hienomotoriikka ei vain voi riittää tarpeeksi hyvään hammashuoltoon. Ja 8 vuotias saa saman kohtelun kuin pikkuveljensä :)
Tietyissä asioissa olen tiukka täti. Ruutu-aika (tv ja videopelit) on tarkkaan säädelty ja ajoitettu ruokailujen jälkeen (mahdollistaa keittiön siivouksen). Ylimääräiset leffa-illat ovat ehkä juuri tämän takia super-suosittuja. Ruokapöydässä lautanen syödään aina tyhjäksi, asiasta ei keskustella. Kesäläksyt tehdään päivittäin (tai ainakin silloin kun täti muistaa ne), niitä vastaan ei pullikoida.
Tärkein sääntö on, että sovituista asioista pidetään kiinni. Niin pojat kuin me aikuiset. Joka aamu aamiaisella mietimme mitä kivaa teemme tänään. Mietimme myös ruokamenyyn, jonka suunnittelemme yhdessä, ja osittain toteutammekin yhdessä. Poikia helpottaa, kun he tietävät miten päivä etenee. Minä lupaan että kaikki sovitut kivat asiat toteutetaan ja pojat lupaavat olla kiltisti. Ja niin he ovat!
Nämä tädin täyshoitola viikot ovat minulle erityisen tärkeitä. Annan silloin kaikkeni. Uskon, että pojillekin yhteinen aika on mukavaa. Ainakaan kertaakaan ei ole tullut itkua koti-ikävän takia (josta varmasti tuon ikäiset kärsivät näin pitkällä ajalla). On jotenkin suloista, kun Metsärinteen valtaa lasten elämä: leluja pitkin poikin, kirjat hujan hajan ja pieniä lippiksiä ruokapöydällä. Talo tuntuu heräävän eloon. Lapsettoman elämä heittää kuperkeikkaa kun pojat valtaavat talon. Onneksi enemmän hyvässä kuin pahassa. Kun pojat lähtevät, täti lepää (=nukkuu) viikon. Mutta on se sen arvoista!
Rouva E, ylpeä täti
Pojat ovat saaneet loistotädin, muistavat varmasti nuo luonasi vietetyt viikot aikuisinakin.Vanhemman näkökulmasta kaltaisesi täti joka ottaa jälkikasvun luokseen VIIKOKSI on lottovoitto. Terveisin kateellinen joka yrittää toipua 3:n viikon perhelomailusta
VastaaPoistaPitäkää hauskaa pikku-ukkojen kanssa <3