Kinuskipannacotta

En ole koskaan ollut erityisen taidokas tekemään jälkiruokia. Pidän niistä kyllä ja olen kokeillut yhtä sun toista jäätelöstä bebe-leivokseen. Jostain syystä (syysväsymyksen tuoma sokerin kaipuu?) olen viimeaikoina himoinnut erilaisia jälkiruokia (ja ei, en ole raskaana). Mitä enemmän sokeria, sen parempi. Mitä äklömmän makea, sitä parempi. Viime viikonloppuna upotin itseni suklaaseen ensin mousse au chocolat´n ja sitten Shannon Bennetin ihanan suklaisen jälkiruuan avulla. Suklaata sain upotettua näihin kahteen herkkuun lähes kilon, ei huono.

Tänä viikonloppuna löysin itseni haaveilemasta sitruunaisesta pannacottasta ja kinuskikastikkeesta. Osittain haaveiluun vaikutti jääkaapin sisältö, siellä kun muutama kermapurkki huuteli käyttöpäiväänsä.

Vaihtoehtoja pohtiessani, Herra S mainitsi kinuskipannacottan. Loistava idea! En löytäny mieleistäni ohjetta mistään, joten vetäisin sen omasta päästäni. Omasta päästä kokkaaminen on isoisäni peruja: hän osasi tehdä kalakeiton omasta päästään, ja naureskellen kehui sitä kaikille. No, minä ilmeisesti osaan tehdä kinuskipannacottaa omastani.

Toteutus oli helppo, ensin keitetään kermasta ja fariinisokerista melko löysä mutta täyteläinen kinuski (ei siis ihan tahmeaksi asti) ja sitten vain liivatelehti sekaan ja hyytymään. Käytin 3 dl kermaa + 2 dl fariinisokeria + 2 liivatetta. Ensi kerralla laitan yhden liivatteen, ja saattaisipa tuo hyytyä ilman liivatettakin. Lopputulos oli kerrassaan taivaallista! Tuhti, kermainen, äklön makea, täyteläinen. Jos tällä ei saa verensokeria nousemaan, niin ei sitten millään. Eroaako se sitten tavallisesta kinuskista? En tiedä, ei ehkä, mutta onhan se nyt paljon hienompaa kertoa syöneensä kinuskipannacottaa kuin pelkkää hyydytettyä kinuskikastiketta kupista.

Sitruunan raikkaus jäi kaivertamaan mieltäni, joten pilkoin yhden sitruunan (vain sen parhaan hedelmäosan) ja lisäsin todella reippaasti sokeria. Annoin hetken maustua, ja avot, lisuke oli valmis.

Suunnittelin nappaavani hienon keittokirjamaisen kuvan tekeleestäni. Mai ääs, siinä ehtinyt mitään kuvia ottaa! Kun kerrankin saa kauhoa pelkkää kinuskia lusikalla suuhunsa, on ihan turha kuvitella että siitä ehtii jonkun foton ottamaan. Jos haluatte nähdä miltä se näyttää, senkun teette itse, ja eiköhän teistä jokainen ole kinuskia nähnyt, ei se itse asiassa ole sen kummoisemman näköistä. Astia sen sijaan näyttää ihan yhtä söpöltä vaaleanpunaiselta kupilta tässä jälkikäteenkin otetussa kuvassa.

Keillä tätä voi suositella? Kaikille, jotka pitävät kinuskista ja /tai äklön makeasta jälkiruuasta ja jotka haluavat saada herkullisen jälkiruuan melko vähällä vaivalla.

Rouva E