Valmistautuminen töihin, osa 1: salasanat

Olen ollut vuoden ja kaksi kuukautta pois työelämästä. Olen saanut mahdollisuuden keskittyä väitöskirjan tekoon ja talon rakentamiseen. Kertonee paljon opintovapaastani, että talo on melkein valmis, väitöskirja ei. Töihinpaluu tapahtuu ensi viikolla, ja olen päättänyt orientoitua tällä viikolla alkavaan arkeen. Tänään oli vuorossa salasanat. Siinähän se päivä vierähti...

Kuin ihmeen kaupalla, tietokoneeni on tallentanut kaikki töihin liittyvät salasanani (sähköposti jne). Avasin ne tänään vain todetakseni että ne toimivat, sisällön jätän suosiolla ensi viikkoon. Avasin ne, koska en halua viettää ensimmäistä työpäivää jonottaen atk-tukeen, jonne jonottaa muutama muukin salasanansa loman aikana unohtanut. (Vietän sen mielummin keskustellen työkavereiden kanssa jutellen mukavia).

Olin niin täpinöissäni siitä, että pääsin järjestelmiin, että unohdin sen vuoksi opintoihini liittyvät salasanat. Ne ainoat salasanat, joita olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana. Käytin niitä jopa eilen. Mutta ehei, ei ole muistissa, ei edes sormien muistissa, ei paperilla, ei salakirjoituksena missään. Luojan kiitos minulla on tietynlainen loogisuus salasanojen kanssa ja 27 yritys onnistui.

Takaisin työelämään... Pääsen siis työhön liittyviin sähköisiin järjestelmiin kotoa käsin, koska kotikoneeni muistaa ne. Minä en. En tiedä, muistaako työkoneeni niitä. Näppäränä tyttönä päätin, että vaihdan salasanat, sittenpähän tiedän ne työkoneellakin. No ei käynyt. Ei, koska en pysty salasanan vaihtojutussa kirjoittamaan sinne sitä vanhaa salasanaa, koska sen tietää vain tietokoneeni, en minä. Toisaalta, en tiedä onko ongelma se vanha salasana, koska kone herjaa vain "problem" mutta ei kerro missä problem sijaitsee. Voi toki olla, että muistankin salasanani oikein, mutta järjestelmä herjaa loogiselle systeemilleni tai olen syöttänyt sinne sellaisen salasanan, jota olen käyttänyt joskus unissani vahingossa sehän olisi täysin salasanaturvallisuuden vastainen ja aiheuttaisi ennennäkemättömän tietovuotoriskin. En kuitenkaan uskalla kokeilla, onko muistamani salasana oikea, koska jos se ei ole, niin muistaako kotikoneeni sitten sen vanhan vai väärin syötetyn salasanan?

Yhtäkaikki, pääsen nyt siis kaikkiin järjestelmiin kotikoneeltani. En tiedä, tarkoittaako tämä sitä, että joudun tekemään for ever etätöitä, vai sitä, että joudun maanantaina ottamaan nöyrästi yhteyttä atk-tukeen, niinkuin kaikki muut yhtä urvelot salasanojen käyttäjät.

Näpsäkkä ihminen olisi tietysti kirjoittanut salasanat johonkin ylös. Niin minäkin. Ongelma vain on, että en näköjään ole päivittänyt listaa sitten vuoden 2014. En, koska koneeni muistaa ne itse. Näpsäkkä ihminen olisi ehkä jättänyt töihin jonkunlaisen vihjeen salasanasta. Jos sellainen löytyy (en muista sellaista tosin jättäneeni), saan siitä tuskin mitään selvää. Se lienee niin salaisesti kirjoitettu, että edes minä itse en sitä ymmärrä. Puhumattakaan siitä, että tuo salainen viesti pitäisi ensin löytää jostain niin salaisesta kätköstä, että en edes itse tiedä missä se on.

Minulla on siis kaikki asiat hyvin, kunnes menen töihin. Pääsen kaikkiin järjestelmiin, kunnes menen töihin. Mielestäni tämä on universumin tapa kertoa, että minun ei pitäisi mennä töihin.

Huomenna aion katsella vaatekaappiani ja miettiä onko siellä mitään vaatteita, joita voi laittaa töihin päälle. Jos ei ole, se on jo toinen merkki universumilta. Mutta se on huomisen valmistautumista, ei vielä mennä niin pitkälle!

Rouva E