Aikuisiällä löytää harvoin sellaisia ystäviä, että tuntuu kun olisi tunnettu for ever. Meistä tuli paita ja perse (minä taidan olla se perse) melkein heti tavattuamme, jokunen vuosi sitten, aikuisella iällä. Luulen että meitä yhdisti ennenkaikkea huumorintaju ja hulluus. Huomasimme, että yhden ihmisen hullut ajatukset muuttuvat täysin pähkähulluiksi kahden ihmisen toimesta, ja niiden vielä pöljempi toteutus oli vain ajan kysymys.
Olemme tehneet yhdessä vaikka mitä. Asiallisimpia toimiamme lienevät teellä ja bebe-leivoksella käynnit, hölmöimpiä lienee ison wasabi klöntin syönnin yllytys ja siihen ryhtyminen. Kahdesti. Ennalta arvaamattomimpia päähänpistojamme lienee kansalaisopiston takapihan astronomia-kurssi, josta jäi muistoksi vain halju muisto pohjantähden sijainnista ja planisfääri. Kansalaisopistoon liittyy myös eräs unohtumattomimmista kokemuksista, chikung-kurssi, jonne saimme porttikiellon rävähdettyämme nauruun kesken todella koomisen näköisen seisontaharjoituksen. Joskus vaan ei pysty estämään naurua. Opimme, että chikung on vakava asia. Hulluin reissumme lienee Tuurin kyläkauppaan tehty roadtrip asuntovaunun kanssa. Mainittakoon tässä, että emme osanneet peruuttaa auto-vaunu yhdistelmää, joten parkkeerauksemme leirintäalueelle ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Talvisin olemme käyneet pulkkamäessä. Mikä voisi olla vapauttavampaa kuin antaa mennä alamäkeä ihan täysillä? Tässä iässä ylämäet ovat ne, mitkä uuvuttavat, joten olemme suunnanneet hiihtokeskuksen lapsille tarkoitettuun pulkkamäkeen, jossa on mäkeä ylös tuova "taika matto". Olemme ajoittaneet pulkkamäki reissumme siten, että lapsilla ei ole vaaraa jäädä kahden ikälopun tädin jalkoihin.
Olemme aloittaneet lukemattoman määrän projekteja: miehillemme lahjaksi tarkoitetut huovutetut kintaat, kokovartalo jumpsuit-puvut meille itsellemme, uimarannalle tarkoitetut kerniliinasta tehdyt olkakassit, helmikorut, tee-se-itse-joulukoristepallot ja muutama öljyväri taulu. Osa projekteista on jopa saatettu loppuun, suurinta osaa ei.
Olemme erikoistuneet juhlien järjestelyyn: Järjestimme ystävillemme sekä prinsessa- että turun sinaappi-juhlat ja kokkasimme ystäväni ihanan äidin syntymäpäiville mahtavan brunssin. Ikimuistoisimmat syntymäpäivät pidimme Pariisissa. Puhumattakaan muista syntymäpäivistä, grillibileistä tai muuten vaan pidetyistä juhlista. Elämässä pitää aina olla aihetta juhlaan!
Parhaimpia hetkiä ovat kuitenkin maailmanparannus-hetket. Uskon, että jos me kaksi olisimme koko maailman diktaattoreita, kaikilla olisi parempi olla. Tai ainakin hauskempaa. Saatamme vetäytyä mökin rauhaan, heittää kirveen kirjaimellisesti järveen, ja pohtia syntyjä syviä myöhään yöhön. Olemme ratkaisseet monen monta ongelmaa, osa omiamme, osa tietysti muiden, ja osa koko maailmaa koskevia. Teemme yleensä jotain hyvää ruokaa, pienellä twistillä. Pikku-joulun kunniaksi värjäsimme riisin punaiseksi ja teimme sushia. Välillä leivomme kunnon ruisleipää ja maailmanparannusillan jälkeisenä aamuna paistuvat itsetehdyt karjalanpiirakat.
Kaikista tärkeintä ystävyydessä on, että tietää toisen olevan olemassa. Siitä vihjaa puhelimen tekstiviestit, luojan kiitos nykyaikaista puhelimista, joiden välillä viestittely on ilmaista! Parhaimmillaan olemme kommunikoineet neljässä eri mediassa samaan aikaan keskenämme. Olemme usein naureskelleet, että jos joku lukisi viestimme, vastuu jäisi täysin lukijalle. Ei niistä ainakaan todistaja-lausuntoa annettaisi!
Jokaisella naisella pitää olla tällainen ystävä. Toinen nainen, joka ymmärtää miksi haluat rintsikat pois heti kotiin tultuasi. Sellainen jonka kanssa kehtaa riisuuntua ennen saunaa vaikka jalassa olisi ne kaikista virttyneimmät alushousut, likaisena. Sellainen, jonka seurassa saa itkeä ja nauraa. Sellainen, jonka tullessa kylään ei tarvitse miettiä onko siistiä, onko tukka puhdas tai hampaat harjattu. Sellainen, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kun olet, virheineen päivineen. Sellainen, joka ei estä sinua tekemästä hulluja juttuja, vaan tekee ne kanssasi.
Sellainen ystävä tulee huomenna kotiin!
Rouva E
Upea kirjoitus tärkeästä aiheesta. Tarinankerrontasi on vertaansa vailla. Oletko ajatellut blogikurssin pitämistä esim. kansalaisopistossa?
VastaaPoista