Ihmisen unimaailma on mysteeri. Jotkut ihmiset eivät muista koskaan uniaan, toiset muistavat. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Ei ole montaa aamua, ettenkö ihmettelisi mistä ideat uniini syntyvät. Parhaita unia ovat selkounet. Niissä uneksija tietää näkevänsä unta, mutta pystyy silti kontrolloimaan unen sisältöä. Kaikki eivät selkounia näe, minä näen. Jos selkounia ei näe automaattisesti, taidon pystyy myös opettelemaan. Voin suositella selkounia, nautin niistä suunnattomasti!
Parhaita selkounia ovat painajaiset. Niissä pääsen vainoajiani karkuun esim. vetämällä itseni vessanpöntöstä alas. Kun tiedän, että kyseessä on uni, tiedän myös, että pystyn tekemään ihmeellisiä asioita. Tiesittekö muuten, että vessanpöntön putkisto ei suinkaan pääty viemäriin, vaan mereen, jossa ui kultakaloja, ja jonka vesi on kauniin turkoosin sininen?
Useat lentämiseen liityvät uneni ovat myös selkounia. Lentämisessäni on vain yksi ongelma, en osaa laskeutua. En vaikka kuinka yritän. Joudun aina turvautumaan esim. anteennin apuun päästäkseni alas taivaalta. Kerran onnistuin laskeutumaan, silloin ampiaisparvi jahtasi minua (tiedän kyllä mistä se ampiaisparvi uneeni ilmestyi), ja syöksyin kuin ohjus alas taivaalta. Laitoin käteni kiinni kylkiin ja ohjasin mahtavilla vatsalihaksillani lennon suuntaa. Lensin niin kovaa, että maisemat vilisivät silmissäni viivoina. Ampiaiset jäivät toiseksi. Pelastuin. Jälleen kerran.
Osa unistani heijastaa jonkun sortin vahvahkoa minäkuvaa. Olen kerran ollut presidentti Obamaa vastassa lentokentällä, kukaan muu ei kuulemma ehtinyt. Odottelu oli pitkäveteistä, sillä ensin tuli lentokone, joka hinasi valkoiset talon Suomeen, sitten toinen, joka hinasi autot Suomeen ja Obaman oma kone tuli ihan viimeisenä. Muistaakseni lento oli myöhässä ja olin näreissäni siitä, on minulla unissakin elämä ja parempaa tekemistä kuin odotella kaikenmaailman presidenttejä!
Kerran meinasin saada sakot Riitta Väisäseltä. Oli ryhtynyt moottoripyöräpoliisiksi ja sai minut kiinni ajamasta moottoripyörällä, johon ajokorttini ei oikeuta. Pelkäsin kuollakseni mitä Herra S sanoo asiasta, mutta sitten muistin, että jos kerran minä nukun ja näen unta, todennäköisesti myös Herra S nukkuu, enkä vain herätä häntä. Unimaailmassa loogisuuteni ei ole ehkä parhaimmillaan.
Olen minä toki Herra S:n joskus herättänytkin. Kerran, näin unta, että koirani yrittää hypätä sänkyyn päätön orava suussaan. Päätin huutaa EI niin kovaa kun pystyn, jotta koira ei hyppää. Huusin. Herra S:n korvaan. Ei hypännyt koira, mutta hyppäsi Herra S. Sen jälkeen ostimme leveämmän sängyn.
En tiedä, kertooko unimaailmani ylivilkkaasta mielikuvituksesta, kehittymättömästä psyykeestä vai piilotetusta psykoosista. Yhtäkaikki, nauti unimaailmastani täysin rinnoin. Jokainen aamu on uusi mahdollisuus, uusi päivä, uudet seikkailut. Minulle myös jokainen ilta on uusi mahdollisuus, uusi yö, uudet seikkailut.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti