Sateessa on jotain lumoavaa ja rauhoittavaa. Rakastan sitä!
Rakastan sadetta silloin kun ei ole pakko mennä mihinkään, tai jos on, niin meno on sellainen, että voi laittaa sadetakin, -housut ja -saappaat jalkaan eikä haittaa vaikka tukka olisi huonosti.
Rakastan sadetta öisin. Mikään ei nukuta niin hyvin, kun sateen ropina peltikattoa vasten.
Rakastan sadetta silloin kun olen automatkalla. Kauniilla ilmalla autossa istuminen tuntuu ajan tuhlaukselta, mutta sade oikeuttaa vaikka koko päivän ajelun.
Rakastan sadetta silloin kun voin rauhassa kastua. Mikä voisi olla ihanampaa kuin riehua sateessa, antaa hiusten, vaatteiden ja kenkien kastua. Nostaa kasvot sadetta kohti ja ottaa vastaan luonnon oma kasvohoito.
Rakastan sadetta metsässä. Se tuo metsän tuoksut ja sienet esiin. Voiko olla turvallisempaa paikkaa kuin istua ison puun alla sateensuojassa, vähän niinkuin menninkäinen.
Rakastan sadetta silloin kun pitäisi tehdä ulkona jotain mistä en pidä (esim. kitkeä rikkaruohoja). Sade antaa täydellisen tekosyyn olla tekemättä asioita. "miten sattuikaan että juuri tänään sataa...";"kyllähän mä muuten, mutku sataa..."
Rakastan sadetta kun ukkostaa ja myrskyää. Kunnon jyrinä, ropina, tuulen ulvonta! Luonto-äiti näyttää voimansa, ja sitä riittää. Nuorena menin aina myrskysäällä merenrantaan ihailemaan myrskyä. Sellaista voimaa ei näe muualla.
Rakastan sadetta keväisin. Se huuhtoo talven pölyt ja lumet pois, se on lupaus uudesta. Se tuoksuu hyvälle!
Rakastan sadetta kesällä. Se antaa oikeutuksen olla sisällä, käpertyä torkkupeiton alle hyvän kirjan, leffan tai ristikkolehden kanssa. Mikäänhän ei ole kesällä niin ärsyttävää, kuin se, että on pakko mennä ulos vain koska on hyvä ilma! Sateella sitä vaaraa ei ole. Sade myös hävittää kuuman päivän tukalan tunteen.
Rakastan sadetta kesäiltaisin. Saunasta järveen pulahtaminen sateessa on vain jotenkin lumoavaa. Saunaan jälkeen terassilla saa kunnon happi-annoksen. Sade myös vähentää lentävien ötököiden määrää, sitä rakastan erityisesti!
Rakastan sadetta syksyisin. Se huuhtoo kesän tunkkaisuuden pois, se raikastaa ilmaa ja antaa lupauksen pimenevistä illoista, kynttilän loisteesta ja rauhoittumisesta. Se kastelee lehtikasat, joihin on sanoin kuvaamattoman vapauttavaa hypätä (kannattaa varmistaa että kasassa on VAIN lehtiä).
Rakastan sadetta talvisin. Se peittää harmaan maan kauniin valkoiseksi, tai (useimmiten) valkoisen maan harmaaksi loskaksi.
Rakastan sadetta siis melkein aina. Vihaan sitä silloin kun olen tälläytynyt juhlia varten tai kun haluaisin laittaa uudet kivat sateenkestämättömät kengät jalkaani. Niissäkin tilanteissa olen selvinnyt.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti