Kun olin pieni, sain isoäidiltäni kaksi undulaattia. Toinen oli valkoinen ja toinen vihreä. Toisen nimi oli Tipi, toisen nimi muistaakseni Tupu. Toinen kuoli ja sain uuden. Niin tapahtui usein. Luulen, että sitä mukaa kun lintuja kuoli, isovanhempani ostivat uuden. Lintujen vaihtunutta väriä selitettiin milloin sulkasadolla, milloin iällä. Kerran kuitenkin tajusin että valkoinen lintu oli kuollut. Voi elämän kauheus. Mamini teki linnulle pienestä pahvilaatikosta kauniin arkun, jonka päälle kiinnitettiin pieni punainen ruusu. Arkku oli niin kaunis etten olisi halunnut haudata sitä. Eräänä päivänä se oli "haudattu". En koskaan käynyt haudalla. Sen jälkeen ei enää tullut uusia lintuja.
Linnut osa 2: papukaija
Kun olin nuori, vietin paljon aikaa Espanjassa. Eräänä päivänä olimme rannalla ja lounasaikaan kävimme syömässä rantakuppilassa. Päälläni oli bikinien päälle vetäisty hihaton toppimekko. Kuppilassa oli mies, jolla oli valtava valkoinen papukaija. "juu teik pöörd, ai teik piktöör, juu pei mani". Ei kiitos, no gracias, non merci, ja nou thänk juu! Kielloista huolimatta mies asetti linnun olkapäälleni. Voin vieläkin tuntea, miltä ison linnun kynnet tuntuivat paljaalla olkapäälläni. Sain lievästi sanottuna kohtauksen, jonka seurauksena papukaija pelästyi ja levitti siipensä. Sain siis kynsien lisäksi siiven naamalleni, papukaija sai lähes sydärin, äitini sai hepulin, kuppilan pitäjä sai raivokohtauksen ja papukaijan omistaja sai elinikäisen porttikiellon kuppilaan. Minä sain lisäksi elinikäiset traumat ja ilmaiset ruuat.
Linnut osa 3: lokki
Tästä hieman vanhempana kävelin serkkuni kanssa Helsingin kauppatorilla. Puhuimme keskenämme ranskaa, vaikka serkkuni oli Suomessa opiskelemassa suomenkieltä. Kaikki kauppatorilla käyneet tietävät, että paikka on lokkien valloittama. Elettiin aikaa, jolloin lintuja ei hätyytelty siimoilla, vaan linnut tulivat ja ottivat minkä halusivat, lensivät pois, ja jättivät vielä märän koston ilmasta. Sattuipa siinä sitten, että lokki lennähti serkkuni jäätelön kimppuun. Kuului huuto "helvetin mouette" kun jäätelö lennähti parempiin suihin. Itselläni oli takki, jonka taskut olivat ns. aukinaiset. Eipä mennyt aikaakaan kun tuo helvetin mouette paskoi suoraan taskuuni. Kosto.
Linnut osa 4: harakka vai mikä lie
Aikuisena istuin ystäväni kanssa Porvoolaisella kesäterassilla. Pöydässä ehkä Porvoon parhaat ranut ja joku kylmä juoma. Johan niitä ranuja alkoi joku perhanan pöllö himoita. Yksi äkkinäinen syöksy ranuja kohti ja kaksi täyttä pelkoa sisältävää sotahuutoa. Ei jäänyt terassilla olijoille epäselväksi ettemme pidä linnuista. Sen verran taisi kotkakin säikähtää, että ranut jäivät.
Linnut os 5: joutsenet ja hanhet
Metsärinteen ympäristössä asuu paljon lintuja. Erityisesti näin syksynä niiden seuraaminen on kiehtovaa. Pellolla levähtää isoja, ehkä satojen lintujen parvia, jotka ovat matkalla lämpimään. Joutsenet ja hanhet sulassa sovussa. Kun valtava lintuparvi nousee pellolta, meteli on korvia huumaavaa ja näky on mahtava. Nuo lähtevät linnun luovat itselleni kaipauksen lämmöstäjvja lähdöstä. Lähdöntunnelma on kaihoisa. Metsärinteen ikkunoista lintujen seuraaminen on turvallista. Ei pelkoa paskasta, ei pöllitystä ruuasta, eikä kynsistä olkapäällä.
Linnut osa 6: haukka
Lempilintuni on Metsärinteen lähistöllä asuva hiiri/kana/jokumuuhaukka. Se lentelee peltojen yllä, leikkii tuulella, kaartelee, kiertelee. Joskus sillä on siippa mukana, ja pikkuinen poikanen. Kaikki kolme leikkivät ja ilmiselvästi nauttivat. Ikinä en ole yhdenkään niistä hyökkäävän, joten oletan niiden olevan kilttejä, ehkä jopa kasvissyöjiä. En tiedä tarkalleen mikä haukka on kyseessä, mutta yhtäkaikki, se on lempilintuni. Tai on ainakin niin kauan kun se pysyy tarpeeksi kaukana allekirjoittaneesta ja koirista.
Rouva E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti