Maailma muuttuu veikkoseni

Tänään on uutisissa puhuttu varusmiespalveluksesta, tuosta miesten pyhästä lehmästä. Varusmiesten koulutus uudistuu, siihen lisätään mm. simulaatio ja etä-opiskelua. Nopeimmat miehet ovat jo ehtineet ärähtää otsikoista iltapäivälehtien kommenttikentillä ja somessa: "Mitä helvettiä? Eihän tuo ole enää edes armeija!" "Silloin kun minä olin nuori, talvisin oli lunta, hiihdettiin kouluun ja varusmiespalvelus oli todellinen armeija, se teki miehestä miehen!" "Joo ja kun sota syttyy kaverit eivät osaa tehdä mitään vaan pitää olla palvelija joka hoitaa kaiken. Nykyajan nuoret osaavat just ja just laittaa kännyt ja tabletit lataukseen"

Maailma muuttuu Veikkoseni, mutta palataan hieman ajassa taaksepäin...

Katselin eilen netflixistä täysin fiktiivistä ohjelmaa, joka ajoittui jonnekin keskiajalle ja kertoi ritareista. Oi, niistä urheista, jotka taistelivat mies miestä vastaan apunaan vain miekat ja jousipyssyt. Veikkaanpa, että suomalainen keski-ikäinen "tosimies" ei armeijassa pelkästään näiden aseiden käyttöä harjoitellut... Ei, koska maailma muuttuu, kyllä 1990 luvulla tiedettiin mitä armeijan pitää olla (paitsi tietysti sen ajan keski-ikäisten miesten mielestä, joiden mielestä vain sota opettaa). Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Ottamatta sen enempää kantaa armeijaan, voin sanoa, että oppimiskäsityksemme ovat onneksi kehittyneet keski-ajalta, sekä 1980-luvulta. Ja kyllä arvon miehet, myös oppimisympäristöt muuttuvat, eli armeijan tilojen on muututtava. Eikä auta keski-ikäisen miehen valittaa nykysukupolven pullamössöistä, ihan yhtä pullamössöiltä näytätte te, kun teitä vertaa keski-ajan ritareihin. Uskoisin, että myös sotatiede on kehittynyt, ainakin aseet ovat (ja kyllä, tiedän tämän vaikka olen nainen ja vaikka en ole käynyt armeijaa).

Muistan kun 1990-luvulla naiset pääsivät suorittamaan varusmiespalvelusta. Eräs tuntemani tosimies totesi asian olevan hyvin hyvin hankala, piti kuulemma rakentaa uusia suihkuja ja vessoja. Ja vessoihin piti laittaa ovet! Eihän se nyt käynyt päinsä ollenkaan että vessoissa olisi ovet. Kyllä kunnon sotilas paskoo muiden edessä, sodassa ja rauhassa. Emme edes keskustelleet mahdollisuudesta, että nainen komentaisi miehiä. Se oli vielä liian kipeä asia. Kuitenkin maailman historia, lähihistoriaa myöten, tunsi jo tuolloin armeijoita, joissa palveli sekä miehiä että naisia. Nämä armeijat olivat tosimiehen mukaan erinomaisia sotakoneistoja.

Suuntana pitää kuitenkin olla tulevaisuus. Ajattelisin, että sodankäynti on aikansa lapsi. Keskiajalla heiluivat miekat ja kirveet, isovanhempamme sotivat Suomen puolesta lumihangessa jonkunlaisen pyssyn kanssa, nykyään miehittämättömän tutkassa näkymättömät koneet tuhoavat vihollisen aluetta ennenkuin ensimmäinenkään sotilas on edes lähtenyt paikanpäälle. Mitä sodankäynti on tulevaisuudessa, en tiedä. Mutta ne jotka tietävät, tietävät myös, miten tulevaisuuden sodankäynnin osaajia koulutetaan. Voi olla että suivaantuneen iltasanomien lukijan kommentti "Nykyajan nuoret osaavat just ja just laittaa kännyt ja tabletit lataukseen" onkin melko tärkeää tulevaisuuden sodankäynnissä.

Itse olen suunnattoman iloinen, että Suomen armeija ja varusmiespalvelus siirtyvät nykyaikaan, opettamaan tulevaisuuden maanpuolustajia, eikä simputtamaan alempiaan ja lisäämään kurjuutta, vain sen takia, että niin on aina tehty.

Rouva E (josta olisi ehkä tullut pirun hyvä sotilas)

Voiko elämässä selvitä hengissä?

Katsoin eilen tv:stä mikälie ohjelmaa mikälie kanavalta, joka käsitteli kemikaaleja. Ohjelmassa oli perhe-rukka, jonka ison hienon omakotitalon oli vallannut home, ja koko perhe oli sairastunut. Surullista. Samaisessa ohjelmassa professori-asiantuntija arvioi toimittajan käyttämät kemikaalit meikeistä puhdistusaineisiin. Lähes kaikki tyrmättiin. Ei saa käyttää, ei suositella, voi aiheuttaa allergiaa.

Ohjelman jälkimainingeissa jäin pohtimaan, voiko nykypäivänä elää mitenkään oikein? 

Puhdistusaineet:  Ei saa käyttää, tai ei tarvitse. Kaiken maailman suihkeet sisältävät pahis kemikaaleja. Mikrokuituliina ja vesi riittävät kuulemma kotona. Kodin ei tarvitse olla steriili ympäristö. Muistan kuitenkin lukeneeni artikkelin, että mikrokuituliinat sisältävät jotain mikä olisi terveydelle vaarallista. No, käytetään höyrypesuria. Ai mutta sehän on tehty muovista, siitä helvetin esikartanomateriaalista, joka allergisoi kaikki. No, pelkkä vesi. Hei haloo, vedestä on maailmassa pula, ja minä aion oikein lotrata sillä, koska öljytahraa on muuten vaikea saada pois keittotasolta! Ei hyvä! Eipä ole pelkoa steriilistä kodista. Toinen asiantuntija taas varoittaa, kuinka kamalan nimiset superbakteerit lymyävät jokaisessa likatahrassa valmiina hyökkäämään pahaa-aavistamattoman asukkaan kimppuun. Puhumattakaa siitä joku aika sitten valtavaa huomiota saaneesta kuvasta, jossa oli pölypunkki suurennettuna kerta miljoona. 

Ruoka: Pitää syödä kalaa, liha on ehdoton nou nou. Ilmastonmuutos katsos, älä syö lihaa! Syö kalaa, paitsi itämeren kalaa, koska siinä on todettu olevan kemikaaleja, jotka ovat nou nou. Eli syö jotain muuta kuin itämeren kalaa. Ai siis sitä, joka roudataan tänne jostain kauempaa? No ei tietenkään, koska sehän lisää ilmaston lämpenemistä, suosi lähiruokaa. Järvikalat? No joo, mutta älä nyt ryöstökalasta järviä tyhjäksi. Kasvikset ja viljat, periaatteessa ihan ok, mutta niistä kun ei ihminen saa ihan kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita. Tai saa, jos syö papuja ja monipuolista kasvisruokaa. Ja mielummin lähiruokana, ekologisesti viljeltynä. Fakta nyt kuitenkin on, että Suomessa kasvaa peruna ja ruis ja pari muuta lajia ns. luonnonvaraisesti. Ja niitäkin pitää kuivina kesinä kastella. Ai ai, taas muistuttaisin siitä vedellä lotraamisesta... Lehdistä saa kaikenlisäksi lukea, kuinka jokainen ruoka-aine on pahasta: muna lisää kolesteroolia, sokeri hajottaa hampaat, pikaruoka altistaa syövälle. Kerran luin artikkelin, jossa sanottiin että porkkanallakin on tunteet. Syö siis kynsiäsi (paitsi jo olet juuri kaivanut nenää tai takapuoltasi). Vitamiinit ja pilleri saa purkista. Paitsi älä käytä muovipurkkeja, ja mieti miten nekin pillerit on valmistettu, ajattele mitä energian tuhlausta ja ympäristön saastuttamista! 

Asuminen: pitää asua puutalossa. Jos ei asu, voi altistua kemikaaleille. Kannatta myös miettiä miten ja mistä puut on kaadettu? Ettei vaan olisi käytetty ympäristöä tuhoavia laitteita, jotka kulkevat bensalla, käyttävät öljyä ja tuottavat saastetta pakoputkesta. Mieluiten pitäisi hakata puut itse käsin ja kantaa hartiapankin voimin paikoilleen. Talon sähköt voi jo saada ekologisesti, mutta yhtäkaikki, jopa sähkölle voi allergisoitua. Ei hätää, talon voi lämmittää puulla. Kunhan muistaa, että puun polttaminen aiheuttaa pienhiukkasia, jotka tuhoavat lopulta maapallon. Ja auta armias, jos sytytät sen takan väärin, tai käytät vääränlaista puuta! Vesivessa, mikä turhake! Hyvää käyttökelpoista vettä käytetään ihan turhaan. Huussi olisi parempi, paitsi että sen jätökset taas rehevöittävät jotain. Älä siis kakkaa, äläkä pissaa, tai jos teet niin, niin säilö jätös muutaman vuoden johonkin, jotta se hieman laimenee ja on käytettävissä lannoitteeksi kasvisravinnolle, jota syöt. Ja vessapaperi, mikä synti! Tiedätkö kuinka paljon paperitehdas saastuttaa? Olkoonkin että käytetään kierrätyspaperia, yhtäkaikki, tehtaassa nekin tehdään. Vessapaperi tukkii viemärit ja on ongelma vesistöissä. Käytä siis bideetä, paitsi, että taas lotraat vedellä! Hmm. voisiko tässä hyödyntää sadevettä? Ja se vessapaperirullan hylsy, älä heitä pönttöön, älä polta, äläkä nyt sillä lisää maallista roskamäärääsi! Pitääkö se syödä kun ei siitä muuten oikeaoppisesti pääse eroon? Pölyähän kotona ei saa olla, koska se allergisoi. Millä siitä pääsee eroon? Pölynimuri? Ei käy, on usein muovia ja kuluttaa sähköä. Ja mihin sitäpaitsi saa hävittää pölypussin? Harja ja rikkalapio? Toimivampi, mutta mihin hittoon ne pölyt hävitetään??? Ei kai sentään ulos kauniiseen luontoon???

Roskat: Bioroska, muoviroska, metalliroska, paperiroska, kartonkiroska, kierrätysroska. Yhtäkaikki, kaikki roskat ovat huonoja. Ne tuhoavat maapallon. Onhan se hienoa, että voidaan kierrättää, mutta oletko ajatellut millä nuo eri roskatyypit haetaan ja miten niitä käsitellään? Itse hoidettu komposti lienee ainoa oikea. Mutta ei sellainen muovinen, koska muovista välittyy myrkkyjä. Eikä avokompostia suosita, koska se lisää tuhoeläinten määrää, joka puolestaan lisää niiden kantamien bakteerien leviämistä. Pitääkö roskat siis syödä? No en suosittele, koska se kakalla käynti oli jo hieman kyseenalaista sen vessan takia. 

Meikit ja lotionit: Turhakeet. Älä käytä. Jos käytät, niin käytä luonnonmukaisia, jotka eivät sisällä parabeeneja, väriaineita, hajuaineita, tai muitakaan aineita. Facebookin luonnonkosmetiikkaryhmässä kuitenkin ilmeni, että kun vaihdat kaikki keinotekoiset kemikaalit luonnonmukaisiin, se lisää kemikaali allergiaa. Samanhan ovat tutkijat todenneet bakteerien kanssa: liian steriili ympäristö lisää allergioita. Älä siis käytä meikkiä. Sehän ei itseasiassa ole sinun ongelmasi vaan niiden jotka joutuvat katsomaan rumaa naamaasi. Älä käytä lotioneita. Sivele itseesi sitä kaikentekevää ihmettä eli kookosrasvaa. Mistähän sekin tulee? Sitä tuskin on tekee joku hyvinpalkattu työläinen käsin ja se tuskin kuljetetaan Suomeen kävellen (ainoa ekologinen liikkumistapa, tosin kuluttaa kenkiä, joiden tekeminen voi olla ekologinen katastrofi). Se siitä siis, ei auta kun riemastuttaa kanssaihmisiä hilseilevällä iholla. Suomen talvi kun ei ole se kaikista hellin iholle. Äläkä käytä dödöä, se vähintään tukkii ihohuokoset alumiinilla. Ja jos ei yhtään kevyempi kama toimi (ja muista, ettei se saa olla muovihylsyssä, koska muovi tappaa), niin tarvitseeko sitä ollenkaan. Taas ongelmasta kärsivät enemmän kanssaihmiset, kuin sinä itse. 

Listaa voisi jatkaa loputtomiin: puutarha, järvet, meret, kotieläimet, elektroniikka, vaatteet jne. Jos näistä ei vielä saa stressiä, niin onneksi iltalehdessä on vähintään viikottain kerrottu, kuinka olet aina harjannut hiukset väärin, keittänyt kananmunan väärin, puhdistanut silmälasit väärin, avannut oven väärin, mitannut spagetin väärin, pukeutunut väärin, saunonut väärin, nukkunut väärin, noussut ylös sängystä väärin, kirjoittanut blogitekstisi väärin ja elänyt koko elämäsi väärin. 

Lopulta ihminen kuolee, no ihmekös tuo kun elämässä ei kertakaikkiaan voi tehdä mitään oikein!

Rouva E - still alive

Elämäni linnut

Linnut osa 1: undulaatit

Kun olin pieni, sain isoäidiltäni kaksi undulaattia. Toinen oli valkoinen ja toinen vihreä. Toisen nimi oli Tipi, toisen nimi muistaakseni Tupu. Toinen kuoli ja sain uuden. Niin tapahtui usein. Luulen, että sitä mukaa kun lintuja kuoli, isovanhempani ostivat uuden. Lintujen vaihtunutta väriä selitettiin milloin sulkasadolla, milloin iällä. Kerran kuitenkin tajusin että valkoinen lintu oli kuollut. Voi elämän kauheus. Mamini teki linnulle pienestä pahvilaatikosta kauniin arkun, jonka päälle kiinnitettiin pieni punainen ruusu. Arkku oli niin kaunis etten olisi halunnut haudata sitä. Eräänä päivänä se oli "haudattu". En koskaan käynyt haudalla. Sen jälkeen ei enää tullut uusia lintuja. 

Linnut osa 2: papukaija

Kun olin nuori, vietin paljon aikaa Espanjassa. Eräänä päivänä olimme rannalla ja lounasaikaan kävimme syömässä rantakuppilassa. Päälläni oli bikinien päälle vetäisty hihaton toppimekko. Kuppilassa oli mies, jolla oli valtava valkoinen papukaija. "juu teik pöörd, ai teik piktöör, juu pei mani". Ei kiitos, no gracias, non merci, ja nou thänk juu! Kielloista huolimatta mies asetti linnun olkapäälleni. Voin vieläkin tuntea, miltä ison linnun kynnet tuntuivat paljaalla olkapäälläni. Sain lievästi sanottuna kohtauksen, jonka seurauksena papukaija pelästyi ja levitti siipensä. Sain siis kynsien lisäksi siiven naamalleni, papukaija sai lähes sydärin, äitini sai hepulin, kuppilan pitäjä sai raivokohtauksen ja papukaijan omistaja sai elinikäisen porttikiellon kuppilaan. Minä sain lisäksi elinikäiset traumat ja ilmaiset ruuat.

Linnut osa 3: lokki

Tästä hieman vanhempana kävelin serkkuni kanssa Helsingin kauppatorilla. Puhuimme keskenämme ranskaa, vaikka serkkuni oli Suomessa opiskelemassa suomenkieltä. Kaikki kauppatorilla käyneet tietävät, että paikka on lokkien valloittama. Elettiin aikaa, jolloin lintuja ei hätyytelty siimoilla, vaan linnut tulivat ja ottivat minkä halusivat, lensivät pois, ja jättivät vielä märän koston ilmasta. Sattuipa siinä sitten, että lokki lennähti serkkuni jäätelön kimppuun. Kuului huuto "helvetin mouette" kun jäätelö lennähti parempiin suihin. Itselläni oli takki, jonka taskut olivat ns. aukinaiset. Eipä mennyt aikaakaan kun tuo helvetin mouette paskoi suoraan taskuuni. Kosto. 

Linnut osa 4: harakka vai mikä lie

Aikuisena istuin ystäväni kanssa Porvoolaisella kesäterassilla. Pöydässä ehkä Porvoon parhaat ranut ja joku kylmä juoma. Johan niitä ranuja alkoi joku perhanan pöllö himoita. Yksi äkkinäinen syöksy ranuja kohti ja kaksi täyttä pelkoa sisältävää sotahuutoa. Ei jäänyt terassilla olijoille epäselväksi ettemme pidä linnuista. Sen verran taisi kotkakin säikähtää, että ranut jäivät. 

Linnut os 5: joutsenet ja hanhet

Metsärinteen ympäristössä asuu paljon lintuja. Erityisesti näin syksynä niiden seuraaminen on kiehtovaa. Pellolla levähtää isoja, ehkä satojen lintujen parvia, jotka ovat matkalla lämpimään. Joutsenet ja hanhet sulassa sovussa. Kun valtava lintuparvi nousee pellolta, meteli on korvia huumaavaa ja näky on mahtava. Nuo lähtevät linnun luovat itselleni kaipauksen lämmöstäjvja lähdöstä. Lähdöntunnelma on kaihoisa. Metsärinteen ikkunoista lintujen seuraaminen on turvallista. Ei pelkoa paskasta, ei pöllitystä ruuasta, eikä kynsistä olkapäällä. 

Linnut osa 6: haukka

Lempilintuni on Metsärinteen lähistöllä asuva hiiri/kana/jokumuuhaukka. Se lentelee peltojen yllä, leikkii tuulella, kaartelee, kiertelee. Joskus sillä on siippa mukana, ja pikkuinen poikanen. Kaikki kolme leikkivät ja ilmiselvästi nauttivat. Ikinä en ole yhdenkään niistä hyökkäävän, joten oletan niiden olevan kilttejä, ehkä jopa kasvissyöjiä. En tiedä tarkalleen mikä haukka on kyseessä, mutta yhtäkaikki, se on lempilintuni. Tai on ainakin niin kauan kun se pysyy tarpeeksi kaukana allekirjoittaneesta ja koirista.

Rouva E