Moraalinen rohkeus, kannattaako?

Olen saanut viettää muutaman päivän lempiaiheeni, tutkimusetiikan parissa. Sen merkitys korostuu tässä ajassa, jossa arvot ovat myytävissä rahalla ja vallalla, ja jossa tieteellistä vapautta rajoitetaan kaikin mahdollisin keinoin. 

Euroopasta käsin, meidän on helppo naureskella Yhdysvalloille, ihmetellä ääneen, mitä vaaleissa kävi ja lukea lähes joka päivä uusista toimista, joita ei voi uskoa todeksi. Olemme ihmeissämme, miten tiedettä rajoitetaan mm. kieltämällä tiettyjen käsitteiden käyttö, ja tiettyjen ilmiöiden tutkiminen. Olemme saaneet lukea kuinka tutkijoiden ja jopa koko yliopistojen rahoitus on peruttu, koska tutkimus liittyy tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen. Perinteisesti tällainen toiminta on yhdistetty kommunistisiin diktatuurivaltioihin, nyt se yhdistetään yhteen maailman vahvimmista valtioista, huomenna se yhdistetään koko maailmaan. 

Tiedeyhteisö ja eetikot ovat syystäkin huolissaan. Arvokeskustelu on keskeytynyt, eettisiä käsitteitä on kielletty ja eettisen keskustelun arvopohjaisuus on vaihtunut mielivaltaisuuteen. Tiedeyhteisöltä ja eetikoilta vaaditaan nyt moraalista rohkeutta puolustaa tieteen avoimuutta, vapautta ja eettisyyttä. Heiltä vaaditaan moraalista rohkeutta ylläpitää arvopohjaista keskustelua. 

Muuta kuka uskaltaa, kenen kannattaa? Nykypäivänä moraalinen rohkeus asettaa ihmisen vaarallisille poluille. Moraalista rohkeutta ei palkita puuttumalla eettisiin epäkohtiin, vaan siitä rangaistaan. Yliopistolle rangaistus on rahoituksen puute, työelämässä se voi olla esim. irtisanominen tai ulos savustaminen. Moraalista rohkeutta osoittava työntekijä alennetaan, häneltä poistetaan työtehtäviä, häntä nöyryytetään. Osoitetaan, ettei kannata, vähän niinkuin esimerkkinä. Työyhteisölle tuodaan esiin huoli, kun kukaan ei oikein halua puuttua eettisiin epäkohtiin, mutta todellisuudessa tällä muistutetaan miten voi käydä. Pahimmassa tapauksessa koko tutkimusta tuottava organisaatio vajoaa samalle tasolle isojen maiden johtajien kanssa. "Miten sattuikaan juuri viimeisenä työpäivänä".

Mitä tapahtuu tutkimukselle, jos saamme tehdä sitä tietystä näkökulmasta? Mitä tapahtuu tutkimukselle, jos tietyt käsitteet ovat kiellettyjä? Mitä tapahtuu tutkimusetiikalle, jos eettisistä epäkohdista huomauttaminen on rangaistava teko? Mitä tapahtuu tutkimusorganisaatioille, jos emme puutu tähän ajoissa? Mitä tapahtuu tiedeyhteisölle, jos sen eettinen keskustelu kielletään? Mitä tapahtuu organisaatiolle, jos kukaan ei saa huomioida virtahepoa sen eri tasoilla? 

Vuonna 1983 Challenger avaruussukkula räjähti 73 sekuntia lähtönsä jälkeen. Syynä oli vialliset tiivisteet, jotka eivät toimineet kylmässä ilmassa kuten niiden kuului toimia. Ennen laukaisua insinöörit olivat ilmaisseet huolensa tiivisteiden toimivuudesta. Raha ja maine asetettiin kuitenkin etusijalle. Lopputuloksen näimme televisiosta. En tiedä mitä insinööreille kävi, nykypäivänä heidät olisi ehkä jopa erotettu. Onko nyt tieteen ja työelämän tiivisteiden aika?

Olemme ehdottomasti menossa huonoon suuntaan. Moraalinen rohkeus tulee kokemaan kovia myös Suomessa. Organisaatioissa ei uskalleta enää puuttua eettisiin epäkohtiin, oli se sitten tieteessä tai työelämässä. Eettinen keskustelu, tutkimuseettinen keskustelu mukaanlukien vähenee ja pahimmillaan lakkaa kokonaan. Eettisyydestä muodostuu utopia. 

Olisiko sinulla moraalista rohkeutta, jos menettäisit sen vuoksi työsi?

Rouva E 

Narsismi, Diktatuuri ja Pelolla Johtaminen

Kuvittele, että sekä maailmaa, että työelämää johtaisi narsistinen diktaattori.

Kuvittele, että johtaja aidosti uskoisi, että vain hän tekee oikeita ratkaisuja.

Kuvittele, että ylennyksen ja vallan saisivat johtajan rakkaat ystävät. 

Kuvittele, että ne jotka ovat eri mieltä vaiennettaisiin.

Kuvittele, että ihmisiä peloteltaisiin myöntymään johtajan tahtoon.

Kuvittele, että pelote naamioitaisi vitsiksi, mutta jokainen tietäisi totuuden.

Kuvittele, että ne, jotka sortuisivat kiusaamaan jo valmiiksi lyötyjä, palkittaisiin.

Kuvittele, että osaamisellasi ei olisi mitään väliä.

Kuvittele, että pitääkseen työnsä ja elämänsä, ihmisen tulisi luopua arvoistaan.

Kuvittele, että eläisit jatkuvassa pelossa.

Kuvittele, että saisit katteettomia lupauksia.

Kuvittele, että et pystyisi vaikuttamaan omaan elämääsi.

Kuvittele, että valta ja raha keskitettäisiin entistä pienemmälle sisäpiirille.

Kuvittele, että saat arvon vain olemalla hiljaa.

Kuvittele, että johtaminen perustuisi vain johtajan uskontoon.

Kuvittele, että uskontoa käytettäisi aseena.

Kuvittele, että toisin uskovat vaiennettaisiin.

Kuvittele, että vain saman uskonnon edustajat palkittaisiin.

Kuvittele, että uskonnon vuoksi sinua syrjittäisiin.

Kuvittele, että naisten asemaa johtotehtävissä vähennettäisiin.

Kuvittele, että miehet päättäisivät kaikkien asioista.

Kuvittele, että hyvä veli-verkostoa vahvistettaisiin entisestään.

Kuvittele, että vain johtajaa mielistelevät naiset palkittaisiin.

Kuvittele, että tämä olisikin vain kuvitelmaa.