Avoautolla Pariisiin oli alunperinkin tarkoitettu kirjoittamisen iloksi, omien mietteiden jakamiseksi, typerien asioiden pohdiskeluksi ja ajanvietteeksi itselleni ja niille jotka jaksavat lukea blogia joka ei pursuile kauniita kuvia. Kaikki pisteet blogeille joissa on kauniita kuvia, itse vaan en osaa sellaisia ottaa.
Blogin elvytys tapahtuu elämäni toisena ajanjaksona. Kesänä, jolloin voin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2006 olla kirjoittamatta mitään oikeasti järkevää, pohtimatta mitään tieteellistä, tekemättä mitään rästihommia. Kesänä, jolloin minulla ei ole aikatauluja, ei sitoomuksia, ei aivoja. Odotan tätä kesää, ja olen odottanut jo pitkään, innolla! Aion maata riippumatossa, pihakeinussa, laiturilla, sohvalla, sängyssä, lattialla, ruohikolla ja missä ikinä huvittaa. Aion syljeskellä kattoon, laskea pilviä, katsoa kaislojen heilumista tuulessa ja tietysti kauniita ja rohkeita, jos se kesällä tv:stä tulee. En aio ajatella. Tai siis aion ajatella tasan tarkkaan seuraava ateriaa, välipalaa, pientä huikopalaa, jääteloannosta, irtokarkkikulhoa, mansikoita ja näihin kaikkiin sopivia ja sopimattomia juomia. Jokainen haluaa kesällä olla parhaassa kunnossa, tavoitteeni on syksyllä todeta, että ainakin syksyyn verrattuna olin kesällä paremmassa (laihemmassa) kunnossa.
Aion kesällä myös tavata ystäviäni. Meille ovat kaikki aina tervetulleita. Meillä ei ehkä ole pullaa, ja emäntä voi näyttää siltä että olisi jostain kivenkolosta juuri repäisty, mutta so what, ystäviä tuollaiset pikkuseikat eivät häiritse, ja jos häiritsee, kaapista löytyy aina sopiva kuohuva, jolla järkyttyneet pullafanit rauhoitetaan.
Suunnitelmana täydellinen menninkäistyminen kuullostaa hyvältä. Käytännössä se kuitenkin vaatii jotain. Se vaatii 12 vuoden aikana takaraivossani kasvaneen nihilistin hiljentämistä. Aion nujertaa tuon pikku pirulaisen jo kesäkuun aikana. Heinäkuussa se kasvaa horsmaa! Se vaatii myös oman luonteen lujuutta vastustaa niitä tuhansia tekemättömiä töitä, joita kotoa ja mökiltä löytyy. Niiden suhteen aion suhtautua ajatuksella "jos ne eivät kestä odottaa minua, tehköön itse itsensä valmiiksi"
Toivon, että blogin elvyttäminen rauhoittaa levotonta sieluani, tarvetta kirjoittaa, tarvettaa tuottaa. Sanotaan että paheiden summa on vakio, niin kai kirjoittamisenkin.
Rouva E
